3.1. |
Tähdistö on tietty tähdistä muodostuva tähtitaivaan alue. Tähdistöjen nimet tulevat antiikin mytologiasta ja kirkkaimpien tähtien nimet ovat osin arabialaisperäisiä. Tunnetuin tähdistön osa lienee Ison karhun Otava. Sen avulla löytää helposti mm. Arcturuksen Karhunvartijassa sekä Pohjantähden, jonka avulla taas löytää helposti ilmansuunnat. Toinen näyttävä, pohjoista tähtitaivastamme kevättalvella hallitseva tähdistö, on Orion. Sen vyön avulla löytää helposti tähtitaivaan kirkkaimman tähden, Siriuksen, Isossa koirassa sekä Aldebaranin Härän tähdistössä. Eri tähdistöjen kirkkaimmat tähdet muodostavat talvella ns. talviympyrän (Sirius - Procyon Pienessä koirassa - Pollux Kaksosissa - Capella Ajomiehessä - Aldebaran - Rigel Orionissa - Sirius) sekä kesällä ns. kesäkolmion (Deneb Joutsenessa - Vega Lyyrassa - Altair Kotkassa - Deneb).
Muita kirkkaita tähtiä ovat mm. punainen jättiläistähti Betelgeuze Orionissa, Kaksosten toinen pää Castor, Leijonan Regulus ja Perseuksen Algol. Eteläisellä tähtitaivaalla Kentaurin tähdistössä sijaitsee kirkas Alfa Centauri sekä meitä lähin tähti, Proxima Centauri, 4,27 valovuoden päässä. Kaksois- ja moninkertaisia tähtiä ovat esimerkiksi Sirius ja Capella. Noviksi kutsutaan ahtaita kaksoistähtiä, jonka muodostavat jättiläistähti ja valkoinen kääpiö. Seulaset eli Plejadit sekä Hyadit Härän tähdistössä ovat esimerkkejä avoimista tähtijoukoista. Muita tunnettuja pohjoisen tähtitaivaan tähdistöjä ovat mm. Kassiopeia, Kefeus sekä Pegasus. Taivaankappaleita, joiden massa ei ole ollut tähdeksi riittävän suuri, mutta jotka eivät ole planeettojakaan, kutsutaan ruskeiksi kääpiöiksi.
|
|
3.2.
|
Tähtienvälisen aineen pilvestä tiivistymällä syntyy aina kokonainen tähtijoukko. Tunnetuimpia tällaisia alueita on Orionin sumu. Tähtien synnyn yhteydessä syntynee normaalisti myös planeettakuntia. Tähdet ovat suuren osan elämästään vakaita, ns. pääsarjan tähtiä, jolloin niiden ytimessä vety fuusioituu heliumiksi. Tähtien kehitys riippuu niiden massasta. Kevyet tähdet ovat heikkovaloisia ja pitkäikäisiä. Raskaat tähdet ovat kirkkaita ja lyhytikäisiä. Vedyn loputtua tähden keskustasta, se laajenee voimakkaasti. Siitä tulee punainen jättiläinen, jolla on tiivis ydin, mutta harva ulko-osa.
Kevyillä tähdillä (esim. Aurinko) on rauhallinen loppuvaihe, jossa sen harva ulko-osa virtaa ympäröivään avaruuteen planetaariseksi sumuksi. Keskustaan jää tähden tiivis ydin, valkoinen kääpiö, joka vähitellen jäähtyy mustaksi kääpiöksi. Raskaat tähdet räjähtävät loppuvaiheessa supernovana, jolloin syntyy
mm. raskaita alkuaineita. Supernovasta jää jäljelle neutronitähti tai musta aukko. Supernovaräjähdyksen seurauksena saattaa syntyä myös pulsari.
|
|