Saksassa oli 1600-luvulla syntynyt pietismi, joka korosti omakohtaista uskoa ja hurskasta elämää. Suomessa alettiin erityisesti 1700-luvulla korostaa yksilöllisyyttä ja vapauksia. Nämä korostukset näkyivät myös uskon alueella. Aluksi herätys vaikutti erityisesti aatelisten ja säätyläisten piirissä. Puhutaan ns. kartanopietismistä.

Suomalainen tavallinen kansakin osasi lukea, joten suomeksi käännetty hengellinen kirjallisuus toi myös tavalliselle kansalle uusia vaikutteita. Hengellisen kirjallisuuden merkitys tulee hyvin näkyviin ns. Liisa Erkintyttären herätyksessä vuonna 1756.

Pietismi toi Suomeen seurat-nimisen hengellisen kokoontumistavan. Seuroissa vuorottelevat puheet, laulut ja rukoukset. Keskeistä on se, että puheita pitivät muutkin kuin papit. Seuroja pidettiin talojen tuvissa eikä kirkoissa.

Valtiovalta pelkäsi uusia seuroja niin paljon, että ne kiellettiin 1726. Kielto ei voinut seuroja kuitenkaan estää. Maallikkojen vaikutus uskonnollisessa elämässä lisääntyi.

1700-luvun herätyksistä syntyi rukoilevaisuus, kirkkomme vanhin herätysliike. Myöhemmin syntyi Suomeen muitakin herätysliikkeitä.

TAKAISIN SUOMEN KIRKKOHISTORIA-SIVULLE

_________________________

Ruotsin kuninkaan Kaarle XII karoliiniupseereita jäi paljon vangiksi, kun Ruotsi-Suomen armeija hävisi Suuressa Pohjan sodassa (1700-1721) etelä-Venäjällä käydyn Pultavan taistelun 1709.
Karoliiniupseerit joutuivat sotavankeuteen Siperiaan. Siellä he tutustuivat pietismiin. Saksan pietismin keskeinen hahmo August Hermann Francke mm. lähetti kirjoja ja rahaa Siperiassa sotavankeudessa oleville suomalaisille ja ruotsalaisille sotilaille.
Kun sota Venäjää vastaan lopulta päättyi Uudenkaupungin rauhaan 30.8.1721, pääsivät karoliinisotilaat palaamaan Suomeen ja Ruotsiin.
Palattuaan sotavankeudesta karoliiniupseerit toivat myös uudet uskonnolliset ajatukset mukanaan. Pietismin aatteet alkoivat levitä ja vaikuttaa Suomessa ns. kartanopietisminä. Pietistinen liike vaikutti erityisesti Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson aateliskartanoissa. Kartanopietismin keskushenkilönä oli Kaarle Kustaa Armfelt (1666-1736). Muita keskeisiä vaikuttajia olivat eräät Creutzin ja Wreden sukujen jäsenet. Creutzin suvun kautta pietistisiä vaikutteita sai perheen kotiopettajana toiminut nuori Abraham Acrenius (1706-69), joka myöhemmin pappina johti Lounais-Suomen rukoilevaista herätysliikettä.
Rukoilevaisuus on vanhin Suomen ev.lut. kirkon herätysliikkeistä.

Liisa Erkintytär Kalannista luki paimenessa ollessaan Thomas Dentin kirjaa "Totisen kääntymisen harjoitus". Hän pelästyi omaa syntisyyttään ja kertoi kylässä lukemastaan. Hätä sielujen kohtaloista valtasi kylän. Raavaat miehetkin itkivät omaa tilaansa. Herätys levisi lähiseudulle. Euran kirkkoherra Juhana Laihiander on kirjoittanut muistikirjaansa kesäkuun 6. päivan kohdalle 1758 eloisan kuvauksen siitä, miten hän ensimmäistä kertaa kohtasi heränneet:

"Oli tiistai. Istuin parin ystäväni kanssa aterialla ja katsahdettuani ulos ikkunasta havaitsin joukon ihmisiä lähestyvan pappilaa. Tuskin olin astunut ulos eteisestä käydakseni heitä vastaan, kun tämä joukko, luvultaan kolmetoista, ympäröi minut. Toiset syleilivät minua, toiset lankesivat polvilleen, osa seisoi kädet kohti taivasta kohotettuina. Kaikki huokailivat äänekkäästi ja pyysivat papiltaan apua ja neuvoja. Säikähdin ensin luullen hullujen minut piirittäneen. Mutta sitten muistin muutamaa päivaa aikaisemmin kuulleeni kerrottavan jostain ihmeellisestä liikkeestä ja herätyksesta lähipitäjissa ja silloin päättelin näidenkin ihmisten tulleen Herran käden kautta heratykseen."

Konventikkeliplakaati kielsi muut hengelliset tilaisuudet kuin kirkon viralliset tilaisuudet (jumalanpalvelukset, kinkerit...).
Konventikkeli = seurat eli yleensä kodeissa järjestettävä hengellinen tilaisuus, jossa maallikotkin saavat pitää puheita. Seuroissa puheet ja laulut vuorottelevat.