|
Jumalat
Suomalaisissa muinaisuskossa kuten muissakin sen ajan pakanauskonnoissa
palvottiin monia jumalia. Jumalat käsitettiin perheenä tai sukuna,
jossa korkeimalla olivat isovanhemmat, jotka olivat olleet mukana
maailman luomisessa. Esivanhempien jälkeen tulivat vanhemmat jumalat,
jotka olivat jonkun alueen esim. metsän taikka meren jumalia.
Heidän jälkeensä tulivat lapsijumalat, jotka hallitsivat vain
jotain eläintä tai kasvia. Suurin jumalista oli Ukko ylijumala
eli perkele. Luonnonvoimien jumalia olivat Ahti veden jumala, Tapio
metsän jumala ja Ilmari tuulen jumala.
Ihmiset uskoivat myös, että jokaisella ihmisellä oli henkilökohtainen
tonttunsa, joka liikkui aina ihmisen mukana. Myös kaikilla esineillä
ja asioilla uskottiin olevan oma henki tai tonttu. Tunnetuimpia
ovat ehkä saunatonttu, riihitonttu, navettatonttu ja joulutonttu.
Myös metsässä uskottiin asuvaan maahisia ja mennikäisiä. Lapsia
ei uskallettu päästää pimeään aikaan yksin metsään, etteivät maahiset
vie lapsia.
|
|
