Jumalat

Suomalaisissa muinaisuskossa kuten muissakin sen ajan pakanauskonnoissa palvottiin monia jumalia. Jumalat käsitettiin perheenä tai sukuna, jossa korkeimalla olivat isovanhemmat, jotka olivat olleet mukana maailman luomisessa. Esivanhempien jälkeen tulivat vanhemmat jumalat, jotka olivat jonkun alueen esim. metsän taikka meren jumalia. Heidän jälkeensä tulivat lapsijumalat, jotka hallitsivat vain jotain eläintä tai kasvia. Suurin jumalista oli Ukko ylijumala eli perkele. Luonnonvoimien jumalia olivat Ahti veden jumala, Tapio metsän jumala ja Ilmari tuulen jumala.

Ihmiset uskoivat myös, että jokaisella ihmisellä oli henkilökohtainen tonttunsa, joka liikkui aina ihmisen mukana. Myös kaikilla esineillä ja asioilla uskottiin olevan oma henki tai tonttu. Tunnetuimpia ovat ehkä saunatonttu, riihitonttu, navettatonttu ja joulutonttu. Myös metsässä uskottiin asuvaan maahisia ja mennikäisiä. Lapsia ei uskallettu päästää pimeään aikaan yksin metsään, etteivät maahiset vie lapsia.

Ahti - veden jumala

Ahti - veden jumala
Piirros: Marjaana Kotilainen

TAKAISIN MYYTIT JA LEGENDAT -VALINTASIVULLE

TAKAISIN PÄLKÄNEEN YHTEISKOULUN PÄÄSIVULLE