Keltit

 

KELTTILÄISET KIELET

Roomalaiset jättivät Galliaan latinasta peräisin olevan ranskan kielen. Kelttiläiset kielet menettivät merkityksen Euroopassa ja Vähä-Aasiassa. Aitoja kelttiläisiä kieliä (saarikeltti) on säilynyt vain Ranskan Bretagnessa ja Brittein saarten Irlannissa, Walesissa, Skotlannissa ja Man-saarella. Saarikeltti jaetaan osiin: goideliin ja britoniin. Goideliin kuuluvat iiri, gaeli ja Man-saaren manx. Britoniin kuuluvat Walesissa puhuttu kymri sekä Bretagnessa puhuttu bretoni. Noin kaksi miljoonaa ihmistä puhuu näitä kieliä äidinkielenään.



KELTIT JA GALLIALAISET

Nuoremman rautakauden kelttikulttuuria kutsuttiin La Ténen kulttuuriksi. Tämä kulttuuri levisi läntiseen ja keskiseen Eurooppaan ja ehti kestää yli neljä vuosisataa. Huippuvuosina kelttejä asui melkein kaikkialla Euroopassa ja Vähä-Aasiassa asti. Kreikkalaiset ja roomalaiset kutsuivat uusia tulokkaita kelteiksi, Gallian keltit saivat nimen gallialaiset. Kelttien kerrottiin olevan isokokoisia, sinisilmäisiä ja puna- tai vaaleatukkaisia.

Antiikin historioitsijoiden mielestä keltit olivat väkivaltaisia, verenhimoisia ja sivistymättömiä. Roomalaiset kirjoitukset kertovat, että keltit puhdistivat hampaansa vanhalla virtsalla. Aristoteles oli myös sitä mieltä, että heiltä puuttui kyky ajatella.

Keltit olivat kuitenkin kyvykkäitä sotavaunujen rakentamisessa, nahkankäsittelyssä ja kaupankäynnissä, joiden avulla he ansaitsivat huomattavan suuria omaisuuksia.


KELTTIEN HAUDAT

400-luvulta eaa. peräisin olevia kymmenien yksilöiden hautoja on löytynyt läntisestä Euroopasta useita satoja. Naisilla oli haudoissa mukanaan pronssisia kaula- ja rannekoruja, miehillä oli vain enimmäkseen maljoja ja vaaseja. Sata vuotta uudempien kelttihautojen sisällöt osoittivat muutoksia. Tärkeät henkilöt oli haudattu sotavaunujen ja keraamisten ja pronssisten arvoesineiden kanssa. Kuuluisimpia löytöpaikkoja ovat Somme-Bionne ja Gorge-Millet pohjoisranskalaisessa Marnen departementissa. Loistokkaita sotavaunuja kaivettiin 1800-luvulla näistä paikoista. Hautoihin laitetut sotavaunut olivat kaksipyöräisiä ja taistelukäyttöön valmistettuja. Vaunullisia hautoja on löytynyt Belgiasta ja Saksasta sekä yksin Koillis-Ranskasta 150. Myös hevosten koristeellisia valjaita ja suuria ruukkuja on löydetty näiden alueiden haudoista.


KELTTIEN ASUMINEN

Kaupungit olivat erittäin suunnitelmallisesti rakennettuja. Niiden kadut kulkivat suorakulmaisesti. Eri ammattikunnat olivat järjestäytyneet kortteleittain; yhdessä korttelissa asui metallinkäsittelijät ja toisessa esim. kankaiden valmistuksen erikoiskäsityöläisiä. Ainoastaan Britanniassa keltit asuivat pienissä kyläyhteisöissä. Talot olivat pyöreitä ja olkikattoisia ja niitä reunustivat petojen varalta rakennetut vilja-aitat.

Ranskan nykyinen pääkaupunki, Pariisi, on saanut nimensä kelttiläisen heimon, pariisien mukaan.


ELÄMÄNTAPOJA

Kelttisotilaat katkaisivat vastustajan kaulan, ottivat pään talteen ja palsamoivat ne. Heitä pidettiin epäinhimillisinä raakalaisina mm. sen takia, että heidän kaupunkiensa sisääntuloportin koristuksena oli irti hakattuja ihmisenpäitä.

Kelteillä oli paljon jumalia. Heidän uskonnollista elämäänsä johtivat druideiksi kutsutut papit. Druideilla oli kelttiyhtisössä erittäin paljon valtaa ja he toimivat myös tuomareina, ennustajina, lääkäreinä ja laulajina. He toimittivat uskonnollisia rituaaleja, joissa uhrattiin viljaa, eläimiä ja ihmisiä. Myöhemmin on kauhisteltu kelttien ihmisuhreja, vaikka tämä tapa oli tunnettu myös muiden kansojen keskuudessa.


Teksti: Johanna Juurinen ja Lilli Sippola
Kartta: Timo Muola ja Lilli Sippola
Nettisivun teko: Timo Muola


TAKAISIN MYYTIT JA LEGENDAT -VALINTASIVULLE

TAKAISIN PÄLKÄNEEN YHTEISKOULUN PÄÄSIVULLE